Mun yöunet on vähentyny huomattavasti,
ja ne jotka on nähny mut,
varmaan huomaa sen noista tummista tuhkakupeista silmien alla.

Mä nukun tunnen tai puolentoist tunnin pätkissä, ja yleensä herään ihan hiestämärkänä, koska oon nähny painajaista.
En mä usein niit painajaisii muista,
mä vaan tiedän et ne on ollu jotain tosi pahaa.
Yleensä ne on just isästä.

Kouluuki pitäis jaksaa, nyt on pahin koesuma, ja must tuntuu et mä en selvii täst.
Okei, oon saanu hyvii numeroit, mut neki tulee ihan järkyst ponnistelusta.
Plus et ne on ollu helppoi aineit mulle.
Nyt tulee noi vaikeimmat, katotaan jaksanks mä treenata niihin.
Tai saaks mä taottuu matikan parabelit ja prosenttilaskut mun päähän.

Mopokortti muuten on nyt taskussa, ollu jo viikon.
Oli tosi kiva nähä, miten iloseks isä siit tuli.
Se koko matkan aleksis kiven kadulta kotiin kehu mut maasta taivaisiin,
vaan sen takii et pääsin mopokorttikokeen läpi.

Tiiän, tästä nyt tuli lyhyt postaus, rupee tulee kiire kouluun.