Mä oon enää pelkkä raunio

Iskä on aina rakastanu kaikkee pientä näpertämistä.
Moottorijutut on sen juttu.
Nyt se on sitte "viimeseks jutukseen" laittanu mun skoban valmiiks.
Ja hieno tuli.
Ja kyl siihen aikaaki on menny.
Kohta sit vaa kortti kätee, ja huristelemaa.

Mä vaan tässä mietin että..
Että että.
Mitä teen jos mä onnistun rikkomaan sen?
tai jos ajan ylinopeutta ja poliisit pysäyttää?
Iskä on aina hoitanu kaiken kuntoon.
Saanu kaiken aina paremmaks.

Mun päätä särkee taas.
Välil toi särky on nii kovaa,
Et ei pysty muuta ajattelekkaa.
Täytyy vaan painuu kippuralle maahan,
oksettaa,
huimaa,
tekis mieli huutaa, koska tuntuu et se kipu lievittyis sillä.
Mut se ei auta.

Tää ei oo migreenii.
Tää on pahempaa.

Sitä mukaa ku ilmat pimenee,
mun energia katoo.

Ennen oon aina tykänny syksystä, mut nyt kaikesta tulee mieleen jotain pahaa.
Lehdet menettää värinsä, ne tippuu ja mätänee maahan, tulee kylmä, tulee pimeetä, kohta on jo joulu.
Ja isä ei välttämättä nää enää ees joulua.

Miten mä saan tän olon pois?
Mä oon enää pelkkä raunio,
ja musta tuntuu,
että tätä rauniota ei saada nii helposti korjattuu.