perjantai 24. syyskuuta 2010

Mulle on kaikki iha sama

Iskä oli toissapäivänä ohutneula kokeissa.
Seittemän piikkii kaulan imusolmukkeisii.
Ne kokeet otettii sen takii, ku ne oli jotain sielt imusolmukkeist löytäny ja nyt pitää tutkii tarkemmin.
Plus et iskäl on viel angiina.
Iskä on just täl hetkel lääkäris.
Ne on ollu siel taas jonki aikaa. Et kattoo nyt mitä tapahtuu ku ne tulee kotii.

Jos tähän ois olemassa joku parannuskeino, joku ase, jotain, mä hankkisin sen.
Mä tekisin mitä vaan et mä saisin sen.
Ja jos mulla aivot riittäis, nii mä keksisin sen.

Mua ei oikeen jaksa kiinnostaa mikään.
Mun pitäis olla nyt siivoomassa, ruokkimassa koiraa ja lukemassa kokeeseen.
Koiraa mä jaksan viel nipin napin hoitaa, mut koko kämpän siistiys on mulle aika se ja sama. Ei mua jaksa kiinnostaa. En mä ennenkää oo hirveen siisti ihminen ollu mut kyl mua on alkanu häiritsee jos kämppä ei oo siisti. Nyt mulle on ihan sama vaik tääl kasvais hometta nurkissa. Mulle on ihan kaikki ihan sama.
Koulu ei oo nii ihan sama, mut mä en vaan jaksa, mä en saa aikaseks sitä et mä ottaisin sen koekirjan esiin ja rupeisin kirjoittaa muistiinpanoja. Tai et jaksaisin kiinnostuu jostai esseestä.

Mä muuten laulan ton apulannan armon siel hautajaisissa.
Se jotenki kuvaa niin hyvin tätä mun oloa, koko tätä tilannetta.
Pähkinänkuoressa koko tää paska.
Ja se on muutenkin yksinkertasesti vaan niin kaunis biisi.

Iskällä on nyt aika tiuhaa tahtii sädehoitoja.
Hyvähän se on.
Ja toivottavasti se auttaiski jotain.
Ei sitä koskaan tiedä, jos vaikka ne kasvaimet pienenis niin paljon et nä häviäis kokonaa ja iskän ei tarttis kuolla.
Mä en sais antaa itteni ajatella noin, mut mä silti teen sitä.
Ihan huomaamattani.
Trust me, ei oo niin helppoo hokee koko ajan ittelleen et "mun isä kuolee, mun isä kuolee"
Ois niin helpompi elää tollases kuvitelmas.
Mä sallin ittelleni siinä elämisen aina pieniks hetkiks. Päiväs täytyy olla pari kertaa millon mä pystyn hymyillä, ja et tuntuu et sais happee taas.

Mut nyt on taas pakko lähtee ton koiran kaa ulos, ilmaki näyttää sopivan kirpeeltä. Tollasta ilmaa isä rakastaa.

1 kommentti:

  1. Oi, toi apulanna armo on kyl tosi hyvä valinta! Se biisi on jotain niin kaunista ♥

    Voimia ♥, minäkin toivon, että isäsi saisi jonkun mahdollisuuden parantua vielä.

    VastaaPoista