Isän oma isä kuoli keuhkosyöpään

Ulkoasuu tässä nyt vähän muuttelin.
Muttajuu,
Eilen näky pieni valonpilkahdus pimeässä.
Ei, iskän tilaan ei oo mitään muutoksia.
Vaan, että mulla oli eilen iskän kanssa ihan sairaan kivaa.
Lähettii mopoilemaa, se selitti mulle liikennesääntöjä, ja vietin vaan aikaa sen kanssa.
Oli jotenki ristiriitanen fiilis.
Samal hirvee olo siitä et näit hetkii ei luultavasti enää hirveesti tuu.
Mut samal iha sairaan onnellinen olo.

Ja hei, löysin ihan mahtavan muusikon, nimi on Keith Urban.
Käykää kuuntelemassa, löytyy ihan youtubesta.
Mahtavii biisei ja mahtava ääni sillä miehellä.
Sillä on sellanen biisi ku song for my dad.
Se on ihan älyttömän nätti biisi, ja ku sitä kuuntelee nii tekis mieli itkee ja nauraa samaa aikaa.

Ja muuten, jos tätä ei vielä aiemmissa postauksissa lue, niin isän oma isä kuoli syöpään. Just keuhkosyöpään.
Mä luulen et iskä tietää milt must tuntuu.
Oon aika varma siitä.
Tänää se läjäytti mun käteen A4 kokosen paperin, joka oli täynnä tekstii. Siin oli kirje sen isälle.
Isän isä, eli mun ukki, kuoli ku isä oli 10 vuotias.
Pari vuotta sitte iskä siis kirjotti sille kirjeen, iha sellane psykologinen projekti.
Oli kaunista luettavaa, ja tuntu et ne ajatukset ois tullu mun päästä.
Vaikkei isä ookkaa mun biologinen isä, nii on jännä huomata kuinka paljon meis on samaa.
Ja eilen, ku oltii ajelemassa, nii tuli tosi hyvä fiilis siitä et iskä ylisti mun ajotaidot taivaisii.
Tuli just sellanen olo et hei, nyt se saa olla must ylpee.
Mä osaan sittenki jotain.