Täl viikol isän kunto on selvästi menny huonompaan suuntaan

Anteeks, vähään aikaan en oo pystyny postailemaan, ku toi koulu tossa taas alko nii on ollu tosi paljon kiirettä sen kanssa.
Nyt oon sen sitte päättäny.
Pinja goes lukio!
Mä oon ollu ehkä pahin lukioittenvastustaja koko maailmassa,
mut en mä sit tiiä..
Aluks piti lähtee opiskelemaa nuoriso-ohjaajaks.
Mut hei, mähän voin opiskella nuoriso-ohjaajaks vaikka kolmikymppisenä jos huvittaa?
Ja ku en oo ihan varma siitä.
Mut nyt oon aika varma tost lukiost. Ekaks pistetään Lumo, sit kokeillaa Kalliota, en kyl usko et pääsisin mut, mitä mä häviin jos kokeilen?
Äiti ja Isä on aika vastaan tota mun lukioajatusta.
Ne ei usko et pärjäisin siellä.
Mut mä saan siitä lisää tarmoo.
Mä haluun näyttää, et mä pärjään.
Et mä en oo tyhmä.
Ja et mä menestyn.

Isän tila on muuten pahenemassa.
Täl viikol kunto on ihan selvästi menny huonompaan suuntaan.
Siel keuhkois tapahtuu nyt jotain.
Plus et ku se vetää sitä röökii melkeenpä kolme askii päiväs, ei välttis tee hyvää.
Ku se on ottanu sellasen asenteen nyt et "fuck that, kuolen kumminki"
Mä toivon et niit kasvaimii ei tuu lisää.
Tai siis, kylhän mä tiiän et niit tulee lisää täs jossain vaiheessa.
Mut ei vielä..
Ei ihan vielä, jooko?
Mun täytyis saada aikaa, et voisin saada itteni sellaselle asteelle, et pystyisin ottaa vastaan sen tiedon et syöpä on levinny.
Just ku elämä on ruvennu menee vähän parempaan suuntaan...

Mä meen mun tädille yöks ens viikonlopuks.
Pakko on hetkeks päästä tuulettumaan.
Himas vaa ahistaa koko ajan nii paljon.
Mun pää ei enää toimi, ja mua ärsyttää se suuresti.
Koulussa mä en välttämättä tajuu jotain yksinkertasta asiaa.
Äiti ku sanoo mulle et mun pitäis tehä joku kotityö nii unohdan sen.
Vaikka oon aluks ollu sillain et joo teen sen.
Sit ne luulee et oon tehny sen tahallani.
Mun päätä särkee koko ajan vaa enemmän.
Aina sillon ku ajattelen tätä tilannetta, nii pään läpi singahtaa sellanen veitsi, tost otsast takaraivoon, ja ihan ku joku sit kääntelis sitä veistä siinä.
Ku mua rupee päätä särkee nii yleensä se on sillain et mä en enää nää mitään, mua rupee jossain välis oksettaa, mut se ei siltikää oo migreenikohtaus.
Okei yks päivä tos viime viikolla sain migreenikohtauksen.
Ja melkee aina ku tuun koulusta nii mua särkee päätä.
Ja särkylääkkeet ei tähän auta.

Ois niin helppoo jos mun ei tarttis tuntee yhtään mitään...