Isä ei pääse viel täl viikol sairaalasta pois

Kiitos taas jälleen kaikista ihanista kommenteista!

Tänään en mee kouluun.
Ei vaan resurssit riitä.
Päätä särkee ku mikä ja mikään ei täl hetkel mee silmien kautta aivoihin vaa johonki iha muualle.
Ruotsinkoekki ois ollu tänää.

Isä on siis vielä sairaalassa, tulehdusarvot tosi korkeella, 216.
Isäl on taistelutahto ihan jossain muualla, hokee koko ajan et tää nyt jää sen viimeseks reissuks.
Yritä siinä sit ite olla vahva ku toinen ajattelee koko ajan noin.
Isä ei sovi sairaalaan. Ei siis ollenkaan.
Ei se sovi siihen sänkyyn.
Ei siihen valkoseen, desinfioituun ympäristöön.
Sen kuuluis olla kotona.
Meijän kanssa.

Olin siel isosleirillä, ja oli tosi kivaa.
Mitä nyt koko ajan takaraivos jyskytti ajatus et jos isälle nyt sattuu jotain nii mä oon täällä.

Tos jokunen päivä taaksepäin istuin walkersilla (sellases nuorten kahvilassa), ja siin oli pari nuorta pelaamassa aliasta.
Istuin siinä silleen et kuulin mitä ne puhu.
Yhtäkkii se toinen rupee selittää parilleen et tän saa jos tupakoi, tää on sairaus, ei oo mikää virussairaus, tulee kasvaimia.
Se toinen tyttö siin koko ajan huuteli jotain kaikkee typerää, mä meinasin jo pomppasta pystyyn et jumalauta se on keuhkosyöpä, menkää jo seuraavaan.
Onneks se sit arvas sen.

Toi sairaus vainoo mua kaikkialle.