lauantai 18. syyskuuta 2010

"Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen"

Miks tää kaikki tapahtuu nyt?
Miks tää kaikki tapahtuu mulle?
Miks mulle opetetaan asiat pahimmalla tavalla?

"Nyt on mentävä yksin

Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää"

Mun on vaan niin vaikee puhuu näist asioist, ja silti kelaan niit koko ajan.
Yrittää pysyy vahvana muitten takii, vaikka itekki on romahtamispisteessä.

"Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika"

Mua pelottaa.
Jos nyt jo on näin vaikeeta,
nii mitä sitte tapahtuu, ja mitä mä tunnen,
ku se oikeesti sit tapahtuu?

"Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin"

Isä on ollu mulle aina ihan sairaan kiltti.
Ja mulla on hyvii muistoi siitä.
Miks sen täytyy päättyy nyt?

"Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää"

Mun tekis mieli vaan kieltää koko asia.
Ajatella, että isä on saanu väärän diagnoosin.
Et se elää viel montakymmentä vuotta.
Mun niin tekis mieli ajatella niin.
Mut mä en voi.

"Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää"

Himassa mä haistan syövän,
kuulen syövän,
nään syövän,
kuulen syövän.
Eikä enää auta jos mä lähen johonki.
Se syöpä seuraa mua.

"Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan"

Mä oon alkanu saamaan painajaisii.
Isä arkussa,
kaikki itkee,
Isä on ihan kalpee,
isä on kalpee ja heikko.
Isä ei hengitä.
Ja se painajainen seuraa mua koko päivän,
siihen saakka et meen nukkumaan,
ja unissa se jatkaa mun vainoomista.


Tää ei voi olla oikein.
Tää vaan ei voi olla.
Ei sellaselle ihmiselle.
Ei mun isälle.
Mä odotan täällä koko ajan soittoa, jossa langan päässä joku sanoin että "hei, me tehtiin virhe, sut voidaakin leikata, läheppä tulee sairaalaan"
vaikka kyllä mä tiedän ettei sellasta soittoa tuu.
Mun tekis vaan mieli itkee, huutaa, raivota, karjuu, hakkaa päätä seinään.
Mä oon niin turhautunu.
Mä haluaisin auttaa.
Mä haluaisin tehä jotain !

3 kommenttia:

  1. Voimia! Aloin itkemään ku luin noita tekstejä. En väitä et ymmärtäisin et miltä susta tuntuu, koska en todellakaan ymmärrä, mut sanon vaa et koittakaa viettää mahdollisimman paljon aikaa perheen kesken, ja antakaa sun isällekki aikaa. Tää on varmaa sillekki kova paikka.

    ♥:(

    VastaaPoista
  2. Voimia ja miljoonia haleja täältä suunnalta! ♥
    Näistä sun teksteistä paistaa suru tosi vanhvasti läpi, ja mua harmittaa, että joudut kestämään sitä :( Kuten xoxo me sanoi, en minäkään varmasti pysty täysin ymmärtämään sun surua, mutta yritän kovasti.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista